Käsitteitä

Kaupunkiorganisaatio voi mahdollistaa ihmisten omaehtoista ja itseorganisoituvaa toimintaa hyvin, jos se panostaa sekä käytäntöjensä että toimintakulttuurinsa kehittämiseen. Molemmat vaativat työkaluikseen uusia sanoja sekä ymmärryksen kehittämiseen hallinnon sisällä että omista toimista viestimiseen kaupunkiyhteisössä.

Tässä viranhaltijat, luottamushenkilöt ja muutkin voivat koetella alla olevia käsitteitä. Koettelu sopii esimerkiksi osallisuusmallin laadintaan, muuhun strategiatyöhön ja osallisuusmallin tulkkaamiseen konkreettisiksi toimintaohjeiksi viranhaltijoille.  

 

Katso myös julkaisu Mäenpää, P., Faehnle, M. 2017. Kaupunkiaktivismi – ratkaisuja itseorganisoituvan kaupunkiyhteisön hallintaan. Kvartti 2/2017.

  • Kaupunkiaktivismi

    Kansalaisten itse organisoimaa ja omaehtoista yhteistoimintaa, joka

    • tapahtuu yleensä järjestötoiminnan ulkopuolella
    • on luonteeltaan aloitteellista, proaktiivista ja rakentavaa
    • suuntautuu ensisijaisesti toimintaan, ei poliittiseen mielipiteenmuodostukseen tai vaikuttamiseen
    • nojaa tee-se-itse-henkeen ja commons-ajatteluun
    • hyödyntää internetiä ja sosiaalista mediaa toiminnassaan ja järjestäytymisessään ja
    • tapahtuu kaupunkitilassa tai liittyy kaupungin oloihin.
       

    Vastaavanluonteisesta aktivismista kaupunkien ulkopuolella voi puhua käsitteellä kansalaisaktivismi.

    Katso myös Tietopaketti 2. Kaupunkiaktivismi ja neljäs sektori – mistä on kysymys?

  • Neljäs sektori

    Neljäs sektori muodostuu pääasiassa perinteisten kolmannen sektorin järjestöjen ulkopuolella tapahtuvasta kansalaisaktivismista, joka organisoituu kevyesti ja toimii nopeasti sosiaalisen median avulla. Tähän kuuluu sekä kaupunkiaktivismi että vastaava muu kuin kaupunkeihin liittyvä kansalaisaktivismi.

    Kansalaistoiminnan voi kärjistää kahteen ääripäähän: vahvasti neljäs sektori -tyyppiseen toimintaan ja perinteiseen järjestötoimintaan. Neljäs sektori on ennen kaikkea toiminnan tyyppi. Neljäs sektori -tyyppistä toimintaa voi olla myös muilla kuin varsinaisilla neljännen sektorin toimijoilla.

    Sektorijako on pelkistys. Aktiivien toiminta ei välttämättä muutu  lyhyellä aikavälllä tai myöhemminkään merkittävästi, vaikka he virallistaisivat toimintansa epämuodollisesta neljännen sektorin toimijaryhmästä yhdistykseksi kolmannelle sektorille tai start-upiksi yksityissektorille. Toisissa tapauksissa muutos voi olla merkittäväkin, esimerkiksi jos yhditystoiminnan tuoma hallinnollinen työ muodostuu kuormaksi lannistaen innostuksen, tai yhdistys mahdollistaa rahanhaun, joka uuden hankkeen myötä aktivoi uusia toimijoita kehittämään toimintaa uuteen suuntaan.

    Katso myös Tietopaketti 2. Kaupunkiaktivismi ja neljäs sektori – mistä on kysymys?

  • Osallistuminen

    Osallistuminen yhdistetään usein hallinnon järjestämiin prosesseihin, joihin kansalaiset tulevat mukaan. Kaupunkiaktivismien yhteydessä osallistuminen tarkoittaa laajemmin kaikkea sellaista osallistumista, jolla kansalaiset omasta tai muiden aloitteesta muokkaavat elinolojaan suoralla toiminnalla tai asioiden valmistelun ja päätösten tekemisen kautta.

    Osallistuminen sisältää näin sekä esimerkiksi osallistumisen kaavoitukseen virallisilla ja epävirallisilla tavoilla että osallistumisen kansalaisliikkeiden ja yhdistysten toimintaan, tapahtumien järjestämiseen, vertaispalvelujen tarjoamiseen tai vaikka yhteisöllisten verkkofoorumien kehittämiseen.

    Rajanveto ei ole selvä – ihminen muokkaa maailmaa jo pelkästään elämällä arkeaan yhteiskunnan jäsenenä. Esimerkiksi ruoan ostamisen voi ajatella osallistumisena kuluttajavalinnoilla vaikuttamisen kannalta. Osallistumista voi ajatella jatkumona, jossa vaikuttavimmassa päässä on laajasti muiden toimintaan vaikuttava osallistuminen, esimerkkinä maailmalle levinnyt ravintolapäivä tai kauaskantoiset kaupunkisuunnittelun ratkaisut.

  • Osallisuus

    Osallisuus on yhteiskuntaan kuulumista, joka toteutuu ihmisen toimiessa yhteiskunnan jäsenenä ja kokiessa toiminnan myötä tunnetta kuulumisesta ja voimaantuneisuudesta.

    Osallisuuden syntytavat ovat moninaisia ja yksilöllisiä. Pääsääntöisesti osallisuus on sitä vahvempaa, mitä paremmin ihminen pääsee toimimaan sellaisissa rooleissa, jotka ylläpitävät tai vahvistavat hänen luottamustaan omiin valmiuksiinsa toimia. Tämä luottamus edellyttää, että ihminen huomaa toimintansa vaikutuksia. Osallisuutta estää sopivalta tuntuvien toimintamahdollisuuksien puute ja kokemus ulkopuolelle jäämisestä.

    Kaupunkiaktivismien nousun myötä ihmisten osallisuutta yhteiskuntaan syntyy aiempaa laajemmin. Osallisuuden kulmakivenä on edelleen mahdollisuus pystyä halutessaan vaikuttamaan yhteiskuntaan hallinnollisen valmistelun ja päätöksenteon kautta – ilman sitä myös julkisen hallinnon demokraattinen oikeutus on vaarassa.

    Osallisuutta syntyy kuitenkin olennaisesti myös suoremmin konkreettisessa, omaehtoisessa, myös taloudellisessa toiminnassa. Osallisuutta tuottavaa voi olla esimerkiksi toisten auttaminen, vertaiskauppa, paikallisten hankkeiden rahoittaminen, vaihtoehtosuunnittelu tai someryhmän perustaminen.

    Kaikkien ei tarvitse olla aktivisteja, mutta aktivistit rakentavat edellytyksiä myös vähemmän aktiivisten osallisuudelle. Aktivistien toiminta, esimerkiksi vertaistukipalvelun perustaminen tai tapahtuman järjestäminen, voi saada muut huomaamaan tilaisuuksia tarttua toimeen haluamallaan tavalla.

    Osallisuuden käsitettä on kyettävä laajentamaan demokratiasta eli päätöksenteon legitimiteetistä ihmisten osaamisen, ideoiden ja kapasiteetin valjastamiseen yhteisen hyvän eli koko yhteisön parhaaksi. --- On silkkaa voimavarojen haaskausta, elleivät kaupungit kykene niitä hyödyntämään.”

    Pekka Sauri (2015): Julkishallinto ja sosiaalinen media

    Katso myös Tietopaketti 5: Osallisuuden ja demokratian laajentuminen vertaisverkostojen aikakaudella.

     

  • Osallistaminen > Joukkoistaminen

    Sana osallistaminen kantaa helposti mukanaan ajatusta julkishallinnosta järjestäjänä. Osallistamisen sijaan olisi täsmällisempää puhua joukkoistamisesta siinä merkityksessä, että joukkoistajia on muitakin. Tämä tukisi irtautumista ylhäältä-alas-ajattelusta.

  • Somehallinto

    "Somehallinto" viittaa siihen, miten hallinto toimii sosiaalisessa mediassa ja sen avulla ja hyödyntää sen tuomia mahdollisuuksia. Kansalaistoiminta on suurelta osin siirtynyt sosiaaliseen mediaan ja sen avulla tapahtuvaksi, ja hallinnon kannattaa tulla perässä.

    Kaikkien viranhaltijoiden ei koskaan tarvitse olla “supersomettajia”, eikä huipulle tarvitse harpata kerralla, vaan tärkeintä on käynnistää oppimisprosessi.

    Somen hyödyntämisen tavoitteiden asettelussa voidaan käyttää apuna " somehallinnon portaita". Ks.  Tietopaketti 4: ”Somehallinto” ja yhdistelmähallinto – miten toimii aktivismiin ja vertaisverkostoihin mukautunut hallinto?

    Katso myös julkisen hallinnon somen käyttöä koskevat suositukset ja tietopankin Some-sivu.

     

  • Yhteisötoiminta ja palvelujako

    Sana vapaaehtoistyö on tavattu yhdistää osallistumiseen kansalaisjärjestön tai julkisen hallinnon organisaation järjestämään toimintaan. Verotuksessa puhutaan naapuriavusta.

    Nämä sanat eivät tavoita hyvin neljännen sektorin aktivismien luonnetta. Ne tulisi päivittää esimerkiksi yhteisötoiminnaksi ja palvelujaoksi, jotta uusia toimintamuotoja voidaan hallinnoida järkevästi ja kansalaisten voimavaroja vapauttaa yhteiseksi hyväksi.