Kaupunki vuonna 2028

Kun Tuuli puhaltelee helmikuista pakkasilmaa keuhkoistaan Herttoniemen rannassa, hän saa älyrannekkeeseensa viestin: ”Kaavaehdotuksenne on hyväksytty”. Vielä kymmenen vuotta aikaisemmin, vuonna 2018, Tuulin kaltaiset aktiiviset kaupunkilaiset tulivat kuulluksi kunnan päätöksenteossa lähinnä silloin, kun valittivat kaavoituksesta; nyt he suunnittelevat kaavoja. Tai suunnittelevat, jos kaupunkiaktivismia, eli kansalaisten omaehtoista yhteisöllistä toimintaa, tutkineet Maija Faehnle ja Pasi Mäenpää saavat päättää, mitä lähitulevaisuudessa tapahtuu. 

Siivouspäivät, ruokarekat ja Facebookin kaupunginosaryhmät ovat kaikki esimerkkejä kaupunkilaisten aktivoitumisesta. 2010-luvulla sosiaalisen median kautta muodostuvat ja naamatustenkin kokoontuvat yhteisöt ovat keränneet siinä määrin huomiota, että Helsingin kaupunki kehitti viime vuonna osallisuusmallin. Sen mukaan kaupunkilaisilla pitää olla mahdollisuus järjestää toimintaa myös itse.

– Se on pohja, mutta vielä mallia ei osata käyttää, arvioi Mäenpää.

Esimerkiksi Helsingin tuoreen pormestarin Jan Vapaavuoren puheissa kaupunkilaiset esiintyivät yhä palvelujen käyttäjinä, joiden tehtävä on kuluttaa, ei suunnitella tai järjestää toimintaa.

Jotta näin ei olisi enää 2028, hallinnon pitäisi muuttua. Faehnle ja Mäenpää kaipaavat hybridihallintoa, jossa kansalaiset ja viranomaiset toimivat limittäin, kehittävät yhdessä ja täydentävät toisiaan.

Milllaista arki ja yhteiskehittäminen vuoden 2028 kaupungissa sitten olisivat? Lue Susanna Peltosen kirjoittamasta Helsinki.fi:n artikkelista